BLOGI
STEA-avustusten leikkausten valmistelu ja niitä koskevia STM:n linjauksia
Osallistumisen puute: Lain mukaan Avustusasioiden neuvottelukunnan roolina on osallistua avustustoiminnan linjausten valmisteluun. STM ei ole huomioinut neuvottelukunnan lausuntoja vuoden 2025 leikkausten valmistelussa, mikä on juridisesti ongelmallista.
Vuoropuhelun puute: Valtioneuvoston kansalaisjärjestöstrategiassa korostetaan julkisen vallan ja kansalaisjärjestöjen vuorovaikutusta, mikä ei ole toteutunut STM:n leikkausten valmistelussa.
Yleisavustusten asema: Valtioneuvosto linjasi kevään 2024 kehysriihessä, että yleisavustusten painotusta vahvistetaan. STM:n leikkausten kohdentamisessa suurimmat leikkaukset kohdistuvat kuitenkin juuri yleisavustuksiin, jotka ovat järjestöjen perusrahoitusta.
Leikkausten kohdentaminen: Leikkauslinjaukset on tehty matemaattisesti suurimmista avustuksista ilman ennakkovaikutusten arviointia sekä tarve- ja tuloksellisuusharkintaa, eikä järjestöjä ole kuultu.
Yhteiskunnalliset vaikutukset: Leikkauksia kohdennettaessa on tärkeää minimoida niiden yhteiskunnalliset vaikutukset kansalaisyhteiskunnan ja sosiaali- ja terveyspolitiikan näkökulmasta. Monimuotoinen kansalaisjärjestökenttä vahvistaa terveyttä ja hyvinvointia, ja sen toiminnan jatkuvuus tulisi turvata.
Signaalit demokratiasta: Neuvottelukunta on huolissaan demokratian perinteisten mekanismien murtumisesta, koska leikkauksissa ei ole noudatettu viime hallituskaudella saavutettua parlamentaarista sopua.
Nämä ristiriidat osoittavat, että avustusleikkausten valmistelussa ei ole noudatettu valtioneuvoston linjauksia ja periaatteita, mikä aiheuttaa huolta järjestöjen toiminnan ja kansalaisyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta.
Selvityshenkilö Mika Pyykkö raportoi, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitus on kasvanut 2000-luvun ajan pelituottojen kasvun myötä, mutta selvitystyössä ei huomioida yhteiskunnallisia muutoksia eikä kulujen kasvua. Ennen vuotta 2023 avustukset olivat sidoksissa valtion rahapelijärjestelmään. Sote-järjestöt täydentävät julkisen sektorin työtä, ja järjestötoiminnan tarve on lisääntynyt väestön vanhenemisen, globalisaation ja muiden kriisien vuoksi.
SOSTE:n hallituksen puheenjohtaja Hanna Markkula-Kivisilta korostaa, että julkisen sektorin leikkaukset ovat johtaneet siihen, että sote-järjestöjen on täytynyt paikata palveluaukkoja. Pääsihteeri Vertti Kiukas toteaa, että nyt suunnitellut järjestöleikkaukset palauttavat rahoituksen 90-luvun tasolle. Jatkossa selvitystyössä tulee keskittyä erityisesti järjestöjen toiminnan ennakoivaan ja ehkäisevään vaikutukseen, vaikuttavuuden mittaamiseen, järjestöjen yhteistyön edistämiseen sekä byrokratian vähentämiseen.
Käynnissä olevat leikkaukset eivät pitkällä aikavälillä tuo toivottuja säästöjä, vaan lisäävät julkisten palveluiden tarvetta sekä aiheuttavat negatiivista menokehitystä. Järjestöjen toiminta täydentää julkisia palveluja ja tuo merkittäviä säästöjä, sillä ne tarjoavat kynnyksetöntä toimintaa, vertaistukea ja ennaltaehkäisevää apua. Näillä toimilla ehkäistään ongelmien kärjistymistä ja vähennetään kalliimpien korjaavien toimenpiteiden tarvetta julkisessa terveydenhuollossa sekä sosiaalipalveluissa. Leikkaukset järjestöjen rahoitukseen johtavat tilanteeseen, jossa yhä useampi ihminen joutuu turvautumaan julkisiin palveluihin, mikä kuormittaa järjestelmää ja kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Järjestöjen tarjoama ennaltaehkäisevä toiminta sekä vertaistuki ovat merkittävässä roolissa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa ja niiden resurssien leikkaaminen heikentää yhteiskunnan kykyä vastata näihin haasteisiin kustannustehokkaasti.
Järjestöavustusten leikkausten mahdolliset yhteiskunnalliset seuraukset:
Taloudellinen lama: Taloudelliset kriisit voivat syventyä ja aiheuttaa lamaa 1990-luvun malliin.
Lastensuojelun tarve: Lastensuojelun tarve kasvaa perheiden tilanteiden heikentyessä.
Päihdeongelmat: Päihteiden käyttö ja niistä johtuvat terveysongelmat lisääntyvät.
Mielenterveysongelmat: Masennus, ahdistus ja muut mielenterveyden ongelmat yleistyvät, erityisesti nuorten keskuudessa.
Erityisasiat: Tasavertaisuuden heikentyminen eri väestöryhmien välillä, köyhyyden kasvu ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntyminen.
Kodittomuus: Asunnottomuus saattaa lisääntyä, kun järjestöt eivät pysty tarjoamaan tukea ja kynnyksetöntä apua.
Rikollisuus: Sosiaaliset ongelmat voivat lisätä rikollisuutta ja turvattomuutta yhteisöissä.
Yhteisöllisyyden heikentyminen: Järjestöjen tarjoaman yhteisöllisyyden ja vertaistuen väheneminen johtaa ihmisten eristäytymiseen ja yksinäisyyteen.
Terveydenhuollon kuormitus: Julkinen terveydenhuolto joutuu kasvavan paineen alle, kun järjestöjen ennaltaehkäisevä toiminta vähenee.
Koulutus ja nuorten hyvinvointi: Järjestöjen tarjoama toiminta, joka tukee lasten ja nuorten koulutusta ja hyvinvointia, voi heikentyä, mikä vaikuttaa pitkällä aikavälillä koulutustasoon ja yhteiskunnan tulevaisuuteen.
Yhteiskunnan vakaus ja hyvinvointi ovat sidoksissa järjestöjen toiminnan jatkuvuuteen sekä resurssien riittävyyteen, joten leikkaukset voivat aiheuttaa moninaisia negatiivisia vaikutuksia.
17.10.2024 Lasse Koivumäki